18. Ulkohommia

Tämä pitäisi kuskata paikkoihin, joissa sitä tarvitaan.

Iloinen ratsastelija.

Kyllä on kuulkaa kiirettä pitänyt! Tai no, ei kai varsinaisesti kiirettä, mutta kaikenlaista puuhaa on ollut niin paljon, että koneenkin avasin nyt vasta sitten viime viikon :)

Tekee luonto kevättä ja se tietää meillä ahkeraa ulkohommien tekoa... Siis ainakin pitäisi olla ahkera. Aina ei kuitenkaan jaksa tai pysty olemaan niin ahkera kun haluaisi, mutta näillä mennään ;)

Tämä uusi kuusiaita kuuluu onneksi Isännän hoidokkeihin.
Liiterikin näkyy takana :)

Isäntä timpurin apumiehenä.

Viikonlopun aikaan pihaan nousi liiteri/varastorakennus. Sinne pitäisi halkoa ja kärrätä polttopuita tulevaa talvea varten. Polttopuutarviketta on kertynyt tästä omasta pihasta aikalailla! Niitä ilolla halotaan ja pilkotaan. Talvella sitten nautitaan omin kätösin tehtyjen puiden tuomasta lämmöstä. Samalla toivotaan ja uskotaan, että sähkölaskussakin nähdään osa hyödyistä =) Tämä ajatus tsemppaa niinä hetkinä kun puita liiteriin kuskatessa ei meinaa oikeen puu liikkua ;D

Siellä puut odottavat, että liiteri valmistuu ja pääsevät sinne sisään.

Meillä on "pihatien" ja talon välissä sellainen penger. Mietittiin, että mitä siihen laitetaan. Jarmo ehdotteli nurmikkoa ja minä (erittäin alkeellisena viherpeukalona) kivipuutarhaa. Olisi ainakin helppohoitoinen ja voisi pärjätä meilläkin monivuotisena;) Siinä sitä ideaa kehiteltiin ja jotain erittäin helppoa ja nopeaa tehdä keksittiinkin. Kangas alle, reunuskivillä ympärykset, luonnonkiviä keskelle ja pienellä murskeella rakoset umpeen. Jotain kivikkokasveja voi kokeilla viihtyisikö tuossa. Pitäisi tulla ihan riittävän hyvä meille. Kiviäkin löytyy omasta takaa varmaan riittävästi. Hevosten tarhoista täytyy kerätä kivet pois, niin ne ajetaan nyt sitten kivipuutarhaan. Yksi väli jo valmistuikin, mutta kun tuo täyttö jäi niinkun mun homaksi, niin voi jokusen viikon viedä, ennenkuin on koko kivipuutarha valmis... On nuo apulaiset sen verran työllistäviä, ettei liiemmin aikaa kivien roudailuun, saatikka niiden asetteluun ole vielä ollut. Tuo eka välikin vaan nopeasti kopastiin kasaan Veeran kanssa yhtenä iltana. Ei sen kummemmin aseteltu mitään, kunhan saatiin väli täyteen ja murskeet päälle. Pieniä Mehikäisen alkujakin laitettiin siihen ja niiden pitäisi menestyä tuossakin kohtaa. 15 väliä jäi vielä odottamaan kiviä, mutta eiköhän nekin syksyyn mennessä ole täytetty =D











Tähän väliin varoitus: kukkien tai kasvien nimet voivat olla ihan täysin väärin, mutta saa korjata bloggaajaa. Mahdollisesti virheellinen tieto johtuu ihan täysin tämän blogin kirjoittajan olemattomasta puutarha taito/tietämyksestä. Kuulopuheilla olen kukkani nimennyt, joten oikea alkuperäinen nimi/lajike voi olla oikeasti jotain ihan muuta :)  Pihanhoidossa käyttämäni ideat(jos niitä nyt sattuu esiintymään jossain) ovat vapaasti käytettävissä, mutta niiden oikea oppisuudesta pesen myöskin käteni ;D Minun tapani tehdä kun on mahdollisimman suora, helppo, no, ainakin kätevä(omasta mielestäni) ja mielellään mmahdollisimman nopea. Oppia ikä kaikki ja niin tässäkin asiassa varmaan tulee käymään, että kantapään kautta --> hyvä tulee ;)



Noista mehikäisistä tulikin mieleen, että siirsin syksyllä entisesn asuinpaikkamme pihasta muutamia alkuja tänne yhteen nurkkaan pihassa. Halusin mukaan tuolta entisestä pihasta niitä kukkia, koska ne olivat sellaisia, että pärjäsivät täysin omillaan. siis täydellisiä minun olemattoman viherpeukaloni tarpeisiin. Jännitettiin sitten miten kävi, nousiko yhtään alkua nyt keväällä? Ja kyllä vaan! Ihmeiden aika ei ole ohi! Minä sain onnistuneesti siirrettyä joitakin kukkia myös tänne! JEE! =D Ainakin Särkynyt sydän nousee ja Iirikset ja Mehikäinen on jo levinnytkin, Kalliokilvistäkin yksi on elossa. Sitten isommat kukat joiden nimiä en tiedä ovat vielä vähän epäselvää, kun en tiedä ovatko kasvamassa vai eivät, mutta ajastaan sekin selvinnee.

Innostuinpa nappaamaan kaupasta muutaman pussin uusiakin kukkasipuleita ja niille nyt olisi katsottava paikka. Kuvat oli NIIN ihania kukkapusseissa, mutta pidän kuitenkin jalat maassa ja matalaa profiilia ja toivon onnistuvani näidenkin kukkien kanssa. Puutarha vinkkejä saa laittaa tulemaan. Jos jollakulla teistä kokemusta tai tietämystä kasveista/kukista joita esittelin, niin kokemuksia, vinkkejä, neuvoja oikeita nimiä jne. saa todellakin tulla kertomaan :)

Yritän muistaa kesän kuluessa laittaa kuvia ja kertoa miten kukkahommat etenee. Tuliko upeita kukkia, vai laajennetaanko kivipuutarhaa vähän muuallekkin...

PS: Pääsiäisen aikaan oli niitä Narsisseja ja haaveilin silloin niitä siirtää maahan kevään edetessä... No, niillehän kävi sillä lailla, että: Jätin ne ulos yöksi, yöllä oli pakkasta -14*. Narsissit aamulla makasivat velttoina maata pitkin. Minä nakkasin ne harmistuneena paskikselle(=lantala), paleltuihan ne tietenkin! Sitten sain kuulla, että olisi ollut viisasta odottaa iltaan ja katsoa nostaako päivän aikana aurinko narsissit pystyyn... Myöhäistähän tuo enää oli kun olin jo ajanut tallista lannatkin narsissien niskaan ja pöyhinyt lannat tasaiseksi. Ehkä ensi kerralla maltan katsoa päivän loppuun, ja todeta paleltuivatko pakkasta kestävät kukat oikeasti vai pelastiko aurinko ne sillä kertaa. :) Sitä kantapään kautta-oppia--> Tuo oli juuri sitä, parhaimillaan ;D =D

Aurinkoisia kuopsutuskelejä teillekkin, mikäli pihassa tykkäätte kuopsutella. Ja iloista aurinkoa myöskin teille, jotka ette niinkään välitä pihan kuopsuttelusta. Nautitaan kevään auringosta kaikki siltikin. Onneksi luontoäiti suo meille kaikille(myös tumpelolle pihapuutarhurille)kasvamisen ihmeen ja ilon, kun puihin tulee lehdet, leskenlehdet nousevat muuten niin murheellisen näköisen maan uumenista.
                                                     -Titta-

17. Kuraa, nuha ja sisustustakin vähän

Kaverukset rapsuttelee toisiaan.

Rapajalka...

Nyt kun on taas ollut hienoja auringontäyteisiä päiviä, niin on hyvä mieli ja voi jo naureskella taaksejäänneelle kura-muta-rapakkosotkulle, jonka neidit melkein 3 ja 5 vuotta saavat aikaiseksi vaikka vain pikkuisen pyörähtävät ulkona. Piha on ollut tosi märkä, kun lumet alkoivat sulaa. Tähän kun vielä lisätään, että lähes joka kolkka tontista on viime vuonna kaiveltu kaivinkoneella ympäri, niin voitte arvata, että rapakkoa on riittänyt.

Tytöt kyllä tykkäsi leikkiä mutavellissä. Kiitos nykyajan kuravaatteille pääsin minäkin loppujen lopuksi helpolla. Kun oli sisälle lähdön aika, komensin tytöt tallin ovelle, otin ämpäriin vettä ja eikun niskaan vaan. Tulipa puhdasta! Sitten oli helppo vaan laitella kurakamppeet pesuhuoneeseen kuivimaan. Tytöt kun olivat oikeasti tosi kuraisia. leikkeihin kuului mm. hukkuneen pelastusta. toinen makasi mahallaan rapavellissä ja toinen kiskoi sitten puukepillä sitä melkein hukkunutta kuiville. Harmi kun en älynnyt ottaa kuvaa ihan rapaisimmista leikeistä. Itse kaivelin puroja hevosten tarhoihin, jotta saatasi nekin pikkuhiljaa kuntoon. Hiekkaa ja soraa jo tulikin tänä aamuna pihaan, jotta saadaan ensiavuksi omin voimin levitellä sitä pahimpiin kohtiin. Myöhemmin sitten tarvitaan enemmänkin hiekkaa, jotta päästään vihdoin ratsastamaan kentällekkin. Nyt sekin on vielä rapavelliä.

...ja Rapanaama ;D

 Minäkin sain ravat naamalleni, kun kuvailin heppoja yhtenä aamuna. Salli-heppa juoksi ohitseni ja heitti kohdallani kunnon ilmapotkut. Kaikki rapa suoraan mun naamalle ja kameraan. Salli-hepan mielipide mun kuvailuista oli selvästi: Siinä sulle ja sun kameralles! ;D Salli-heppa on ennenkin heitellyt rapaa ja hiekkaa samalla tavalla ja olen ihan varma, että se oikeasti osaa tähdätä mihin kulloinkin haluaa ravan/hiekan lennättää. Osumatarkkuus on hyvä. Huteja en ole nähnyt. Se on kerta heitto(tai potku) ja kohde on yltäpäältä likainen, tai ainakin hiekkaa silmät ja suu täynnä  =)












Tuossa sadepäivinä touhuttiin jos vaikka mitä! Sanni innostui tekemään yhtenä päivänä muffinseja. Niitä sitten porukalla koristeltiin ja kyllä tuli hienoja. Olivat yhtä herkullisiakin kuin miltä näyttivät =D Hyvin muuten toimi tuossa hommassa pikkuneitien kanssa kaupan valmiit sokerikuorrutetuubit ja nonparellit. Noita tarpeita oli kakkujen ja piparien koristelujen jäljiltä kaapissa ennestään ja tuossa käytettiin niitä loppuun kaapinperältä pyörimästä.



Pieni Prinsessa nuhanenä <3

Niin se vaan taitaa olla, että kun tulee kevät, niin yhtä varmasti tulee se flunssakin silloin. Meillä ainakin  on nokat tukossa ja vähän niin kuin kuuettakin välillä. Mutta eiköhän se tauti taltu, kun ladataan vaan aurinkoenergiaa riittävästi pitkän talven jälkeen. Mulla on nyt ääni ihan hukassa. Sellasta Bonnie Tyler(kuka vielä muistaa tän laulajan?) kähinää vaan tulee tai sitten jotain hiljaista pihinää ja vingahduksia väliin :/ Ei ole kovin tehokasta yrittää tyttöjä saada kuulemaan, että hei, mullakin ois jotain asiaa välillä. Tytöillähän ei tietenkään mene ääni, ei vaikka kuinka joskus sitä toivoisikin...On meinaan desipelit välillä meidän mökissä aika korkeella. Tosin, niitä nostaa kuka milloinkin(myönnettävähän se on: minäkin), mutta just nyt ei multa lähe ääntä juuri ollenkaan ;D









Mummo ja Pappa ja heidän kössi-koira Korpilahdelta kävivät lauantaina ja se on aina mukavaa kun harvemmin nykyään nähdään. Eivät tälläkertaa kuimminkaan malttaneet jäädä yöksi. Mummolla ja Papalla kun on asunto-auto, jolla liikkuvat ja sillä on sitten helppo olla vaikka pidemmänkin aikaa kylässä. Tytöt tykkäävät olla tuolla asunto-autossa ihan mahdottoman paljon. Aina siellä pitää päästä olemaan, kun Mummo ja Pappa ovat meillä. Mummo oli saanut uuden puhelimen ja kovasti opettelee sen käyttöä nyt. Kosketusnäyttö on ehkä alkuun oikeastikin hieman hankala. Sillä mullakin oli oman ensimmäisen kosketusnäyttöpuhelimeni kanssa alussa aikalailla vaikeuksia;) Mutta nyt jo Mummo on lukenut tätä blogia puhelimella netistä. Hyvä Sirkka-Mummo! Terveisiä vaan Mumolle, Papalle ja Kössille! =)

Kävinhän minä viimeviikolla naapuripitäjänkin puolella, kun sain tietää, että Lievestuoreella Helmi-Kyläkaupassa myydään liitutaulutarraa.

 Olin haaveillut laittavani Liitutaulutarraa sähkökaapin oveen.

Kipaistiin sitten yksi kauppareissu Liepeen S-markettiin ja siinä samalla haettiin vähän sisustuskivaa kyläkaupasta. Löysin sieltä uuden liinan keittiönpöytään, kyltin varastonavaimeen, sisustustarran ja halpoja tekstiilitusseja. Niillä tytöt saivat koristella itselleen puserot. Salla tosin halusi vain värittää mekkonsa kukkia :)

Sähkökaappi yläkerran rapussa ennen ja jälkeen liitutaulutarran.

En keksinyt äkkiä mitään kivaa tekstiä tai kuvaa tauluun, joten siihen tuli vaan iso kysymysmerkki :)










Laitoin liitutaulutarraa myös tyttöjen pikkupöytään(Ikean halppispöytä) Hyvä tuli! Tytöt tykkää siihen piirrellä ja tuntuisi olevan niin hyvä, että seuraavalla Ikean reissulla täytynee napata toinen pikkupöytä. Molemmat keskimmäiset voisivat piirellä sitten omiin "tauluihinsa".



Vielä haluaisin tuota liitutaulua keittiöön yhdelle seinälle isommankin läntin, mutta siihen en saanut Jarmolta täyttä suostumusta, joten jäi vielä hautumaan se idea :D

Tässä alakerran "leikkipaikka" Area laatikko kätkee kaikki lelut sisäänsä ;) Pikkupöytä on kevyt ja helppo tyttöjenkin siirtää paremmalle kohtaa, kun siihen piirrellään. Tai leluja kaivellaan laatikosta.

Jahhas, onhan siihen sähkökaapin oveen joku teksti sittemmin ilmestynyt. Käsiala on aika huikee. Rivitkin menee juuri niin suoraan kun voi vaan toivoo ;D

-Titta-

 

Ps. Huomasitteko, että laitoin tuohon alas tuollaisen kivan, mistä voitte antaa nopeasti mielipiteen tästä jutusta. Rasti vain ruutuun, klik, ja ei muuta tartte! Kiitos jos jätätte siihen jäljen käynnistänne täällä, jos ette jaksa,halua tai pysty muuten kommentoimaan. Olisi kiva kuitenkin saada jonkunlaista palautetta. Ja mitä tykkäätte onko nuo rastitusvaihtoehtojen tekstit sopivat? Vai muutetaanko niitä jotenkin?

16. Pikkuremppaa ja jotain valmista

Onpa ollut hyytävät kelit viime päivinä :/ Toisaalta sadettakin tarvitaan, jotta päästään kesään. Että sitä odotellessa=) Tosin on huonossa kelissä hyvätkin puolensa, nimittäin sillon voi tehdä vaikka sisällä pikkuremppaa.

Meillähän Jarmo aloitti jo jonkin aikaa sitten yläkerran toisen vinttikomeron laittamisen varastotilaksi. (klikkaa tekstiä, niin pääset kurkkaamaan vinttikomeron alkuremonttiin) Homma on edennyt vähissä erin, aina olosuhteiden salliessa. Lauantaina viimein tuli valmista(tai ainakin melkein,pari hyllyä lisätään ja jotain tanko/koukku säilytysjuttua)! JEE! Lisää säilytystilaa! =D

Mikäs sen parempi kaveri kotimammalle kuin hyvät säilytystilat, tai no, ainakin riittävästi sitä ;) Ehkä minäkin viimein saan talvivaatteet, kesävaatteet, joulukoristeet, verhot, sisustustavaroista puhumattakaan johonkin järjestykseen. Olen huono hävittämään mitään, etenkään noita sisustusjuttuja. On kiva laittaa välillä jotain pois ja sitten huomata miten joku juttu joka oli aiemmin ihan muualla sopisikin nyt vaikka keittiöön. Sitten vaan haet sen jutun varastosta, laitat paikoilleen ja olet tyytyväinen omaan kekseliäisyyteesi, samalla toivot, että muutkin perheessä iloitsisivat kanssassi upeasta ideasta....
Varmaan tuttua kaikille: Kun jonkun hävität, eipä mene kauaa, kun huomaat että tarviisitkin hävittämääsi juttua :)

Tähän visioin ihania Ikean isoja kuviollisia pahvilaatikoita talvivaatteille. Jarmo toi kaupasta sitten ihan tavallisia ruskeita :/ No niillä mennään, toistaiseksi ;D

Tosiaan, yleensä meidän ideat ja visiot Jarmon kanssa eivät kohtaa ihan niinkuin voisi toivoa ;) Meillähän asia ei suinkaan mene niin, että minä sisustan ja päätän miten tai mitä mihinkin laitellaan. Kommenttia ja jarrua tulee kyllä kiitettävästi. Etenkin jos kovin innostun tekemään kokeiluja. Joskus kyllä huomaan, että joo, oli ne oikeessa, ei toi oo hyvä.... Teen siis tietyissä rajoissa tätä sisustusta. MUTTA, on myös niin, että kun olen jotain ideoita heitellyt, ni kas, idea ei esitettäessä mene sen pidemmälle. Jossain kohtaa kuitenkin Isäntä esittää loistavan idean samassa kohtaa,samalla tavalla ja voi, että se on hyvä! Mitäs siinä sitten kun Isännän idea toteutukseen ;D  Lienee tuttu ilmiö tämäkin monelle naisihmiselle: Esität asian --> Ei toimi. Jonkin ajan kuluttua mies esittää saman asian omana ideanaan, ja vitsit että onkin hyvä idea! ;D

Näin kävi myös meidän yläkerran rappuaulan kaiteen kohdalla. Meillä yläkerran rappuaulasta on useamman metrin pudotus rappujen alapäähän ja se on pelottavan vaarallinen itselle, saatikka lasten kanssa. Joku suojakaide siis tarvittiin tuohon kohtaan.  Muutettaessa oli laitettu siihen ensiapuna korkea senkki/lipasto, joka peitti koko aukon. Ei vaan ollut erityisen kivan näköinen siinä kohtaa. Olin ehdottanut jo remontin loppuvaiheessa, että tehdään siihen kaiteen päälle vanhoista heinäseipäistä "aita" suojaksi, ettei siitä pääse lapset putoamaan. Silloin idea sai osakseen sellaisen "älä edes esitä asiaa enempää" katseen, joten se jäi sitten siihen.

Lauantaina olikin iloinen yllätys, kun Jarmo oli tapansa mukaan ekana hereillä ja oli alkanut touhuamaan yläkerran rappuaulaan juurikin vanhoista heinäseipäistä jonkinlaista suojaa, jotta saadaan senkki/lipasto siitä pois! Olisiko kimmokkeena toiminut aamun sanomalehden liitteessä ollut juttu miehestä, joka oli laittanut kotiinsa kaikkea kivaa heinäseipäistä. :D Siinähän sitä sitten vähän yhdessäkin mallailtiin ja mietittiin miten laitetaan. Saimme mielestäni ihan toimivan systeemin aikaiseksi. Se on tukeva eikä siitä pääse yli, eikä aukoista mahdu. Näyttääkin ihan kivalta.Vielä jää pieni kiipeilyn vaara, mutta lopun jätän kyllä korkeimman käteen, luottaen, että tytöilläkin on jonkinlaista itsesuojeluvaistoa olemassa ;)  Jarmo oli lopputuloksesta sitä mieltä, että näyttää ihan itetehyltä. on kuulemma vino sieltä, huono tuolta,väärä täältä ja vaikka mitä! Minä sanoin, että hyvä se on! Just niinku pitää.  Jos ois laitettu kaikki millilleen, niin sittenhän se vasta tyhmältä näyttäiski! Mitä ootte mieltä? Oisko pitäny olla kaikki puut samanmittasia ja vatupassilla vaaterissa? Onko tuossa sellaista "perinneaitahenkeä", vai onko se ihan kökkö? ;D Ajattelin, että kun vanhasta tehdään, niin ei lähdetä nipotuslinjalle...Jarmo kun tykkäis, että kaikki olis tarkkaa, niin tarkkaa. Ei muista, ettei kukaan katso onko ne heinäseipäät 100% tasan vai ei =D Sitäpaitsi, nehän on ihan erimuotoisiakin. Kapenevat päihin ja ties miten mutkittelevat, joten oli helpompi käyttää ihan silmä vaakaa tuossa vaaka puiden laitossa.


Yläkerran rappu kaipaa vielä käsikaidetta ja uskokaa tai älkää: Jarmo harmitteli, kun tuli polttaneeksi ne alkuperäiset vanhat. Olisi nyt kuulemma kuitenkin ollut hyvät laittaa paikoilleen!(Remontin aikana, nimittäin herrasväki poltti yhtä sun toista kivaa vanhaa juttua, jolla nyt olis ihana vähän tuoda särmää sisustukseen. Tosin, eihän sitä kaikkea olis mahtunu missään säilyttelemään.)  Mietittiin siinä sitten saisiko heinäseipäistä kaiteita...?? Jos teillä olis ideoita tähän kohtaa, niin heittäkää rohkeasti kommenttia! Kaikki ideat otetaan lämpimästi vastaan :)

Onhan tässä nyt jo edetty jonkinverran, kun Jarmokin on ruennut myöntymään tuohon vanhaankin. aikasemmin ei puhettakaan, että mitään vanhaa, ei yhtään mihinkään, ei yhtään missään. Paitsi! Onhan ne Jarmon keloseinät (klikkaa tekstiä, näet kuvan seinistä)vanhat, tosi vanhat. Poikkeus vahvistaa säännön ;D Itse tykkään, että sopivasti jotain vanhaa sekaan, niin hyvä tulee :D Nythän meillä jo on heinäseiväs-suoja/aita/kaide, sisustus-sukset odottavat pääsyä pesuun  ja seinälle. Ehkä jotain muutakin vanhaa raivaa hiljalleen tietään meidänkin sisustukseen. Pari vanhaa ikkunaakin odottaa mitä niistä keksitään ja jotain muutakin pientä kivaa jäi kuitenkin polttamatta :) Oppii se vanhakin koira uusia temppuja, kun vaan maltilla opettaa. Se on taivaan tosi se! =)



                                                                 -Titta-

15. Arkiherkkuja

Pyöräytettiin tyttöjen kanssa päiväkahville puolukkapiirakkaa ja lisukkeeksi vatkattiin vaniljakastiketta. Nam :b Piirakan ohje on Äitini arkipiirakka ohje ja aina yhtä hyvää. Ohje kestää muuntelun ja täytteeksi käy mikä vain banaanista hilloon. Kahvikuppillisen kera sitten sain idean postata nopsaan arkiherkuista teillekkin. Mitä arkiherkkuja teillä on?

Minä voisin listata omikseni ainakin seuraavia:

Kahvikupponen ja jotain nisua kylkeen. Jos sattuu olemaan omatekoista(saa toki olla jonkun muun tekemä, kunhan ei kaupan valmis), niin arkiherkku on täydellinen.  Hmm ja ehkä että sen saa nautiskella ilman, että joku huutaa pyyhkimään, tai jotain muuta mukavaa ;D

Rauhallinen hetki keskellä arkihommien.

Onnistunut ruoka, josta kaikki tykkää. Vaikkapa kalakeitto ja kaikki yhtäaikaa sitä syömässä.

Perheen pienimmät käyvät ilalla nukkumaan asiallisesti ja oikeaan aikaan...

Saisi tehdä jonkin käsityön alkua pidemmälle. Valmiiksi asti saaminen olisi super-luksusta :D

Ratsastus kaikessa rauhassa keskittyen omaan tekemiseensä, sen sijaan, että koko ajan seuraa, kaatuuko joku pyörällä tai putoaa pyöröpaalin päältä...

Voisi kuunnella radiota ja taitella pyykkiä ilman, että joku levittää toisen mokoman samalla tahdilla lattialle, kun itse saat vaatetta kaappiin.

Kirjoittaa blogiin rauhassa ja konekin toimisi just niinkuin kuuluu, eikä jukertelisi koko ajan.
Saisi myöskin kaikki kuvat ja tekstit julkaistua kuten on ajatellut, eikä ihan miten sattuu. Voisi jopa poistaa vahingossa liitetyt kuvat.

Kauppareissu lähikauppaan yksin!

Uudet verhot ja tyynynpäälliset sohvassa.

Vaihtaa tyyliä kodin sisustuksessa...(Vaikkapa runsaudesta pelkistetympään ja sitten taas johonkin muuhun, ehkä kotikummituksen vauhdittamana, tai ihan vain sisustuslehden inspiroimana) ;D


Kaikki hommat tehty, koti jotenkin järjestyksessä ja voit istua nojatuoliin imettämään vauvaa ja tytötkin leikkivät rauhallisesti, vaikka piirtävät. Joku välillä näyttää hienoa aikaan saannostaan, se on arkiherkkua parhaimmillaan :)

Kehräävä kissa sylissä.


Olisihan noita, mutta jätän teillekkin jotain. Kommentoikaa ja kertokaa teidän arkiherkkuja!

                                                                                                

Hyvin maistui arkipiirakka. Joku taisi tykätä kyllä enemmän
vaniljavaahdosta kuin puolukoista piirakassa ;)                                 -Titta-
                                                                                      

14. Vihdoinkin!

Onpa ollut taas kiirettä, kun en ole ehtinyt tietokonetta edes avaamaan päiväkausiin. Blogattavaa olisi ollut vaikka millä mitalla. En vaan ole saanut niitä tänne asti... Tai olisihan sitä sitten iltayöllä ollut mahdollisuus olla rauhassa koneella, mutta kun se ei oikein ole mulle hyvä aika kirjoittaa mitään. Minulla on sellainen tapa, että kun illalla talo rauhittuu, köllähdän sohvaan, otan torkkupeiton lämmikkeeksi ja hetken päästä kuuluukin jo kuorsaus. On nuo unenlahjat sellaiset, että silloin kun on lupa nukkua, niin sillon nukutaan!  Mitäpä siinä tuon jälkeen enää muuta kun jossain vaiheessa siirryn sohvasta omaan sänkyyn.

Makkaranpaisto retki takapihalla.

Tuosta tuleekin aina mieleeni, kun edesmennyt Lempi-mummoni nukahti myös iltaisin istualleen nojatuoliin jossa teki käsitöitään. Illan tullen Leo-Pappa istuutui muhkeaan nojatuoliinsa katselemaan televisiota, Lempi-Mummo istahti omaansa virkkuu-tai kudetyön kanssa. Minä siinä oleilin muuten vaan sohvalla tai leikin jotain. Jonkin verran Mummollakin käsityö eteni, kunnes kuului hiljainen kuorsaus. Joka kerta Pappa minulle hiljaa sanoi, että katoppas kun Mummoa nukuttaa. Siinä sitten vähän Papan kanssa salaa hiljaksiin naurettiin Mummon kuorsaukselle. En muista että Mummoa olisi koskaan tarvinnut tuolistaan herättää. Aina Mummo havahtui unestaan jonkin ajan kuluttua ja jatkoi käsityötään muina miehinä, vai sanoisinko mummoina;) Nuo iltahetket ovat vieläkin muistoissa jotenkin niin leppoisat ja lämminhenkiset, että saavat vieläkin mielen lämpimäksi, kun niitä muistelee. Lienee siis sukuperuja hyvät unenlahjat;)



Kevätleikkejä.

Vietin pienenä tyttönä paljon aikaa Mummolassa Jämsässä. Lähes kaikki lomat. Jopa yhden joulunkin olin Jämsän Mummolassa. Lahjat sain vasta kun oma kotiväki saapui joulunpyhillä Mummolaan käymään. Toki Lempi-Mummo oli jotain pientä mulle pakettiin laittanut, mutta niin paljon Mummolassa tykkäsin olla, että tuo joulu on edelleen yksi niitä lämpimiä muistoja Mummolasta. Eikä lahjat olleet siinä joulussa ollenkaan tärkeitä. Erään kerran olin lähdössä junalla yksin mummolaan. Konduktöörin piti huolehtia pieni matkustaja junasta pois Jämsän asemalla, jossa Lempi-Mummo olisi vastassa. Konduktööri kuitenkin oli vaihtunut Jyväskylässä, eikä vaihtuva konnari ollutkaan muistanut kertoa pienestä matkustajasta jatkavalle konnarille. Jämsässä odottelin että konnari tulee avaamaan junan oven, eikä ketään tullut. juna jatkoi matkaa ja minulla hirmuinen hätä! Onneksi junassa sattui siinä lähellä olemaan siskoni silloiset naapurin neidit ja heidän avullaan sitten hoitui asiat taas malilleen. Jäin Orivedellä pois junasta ja Risto-Eno haki minut sieltä Jämsään. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tuohan siis tapahtui aikana jolloin ei ollut kännyköistä tietoakaan. Vuosi taisi olla 1985-86(minä 8 tai 9v.). Silloin pystyi soittamaan junasta asemalle ja asemalta soiteltiin sitten kotiin ja mummolaan. Tarvittiin toisenlailla kekseliäisyyttäkin, kun aina ei asioita voinut hoitaa tai tiedottaa nopeasti yhdellä kännykkä soitolla!

Voi hurja miten sitä onkaan tapahtunut paljon kehitystä jo pelkästään minun elinaikanani. Nyt sitä käsittää, miten paljon muutoksia Lempi-mummo ja Leo-Pappakin olivat elämänsä aikana nähneet, kun yhdessä elivät sota-ajat, Pappa rintamalla etulinjassakin taistellen ja haavoittuen, silti ollen mukana rintamalla kaikissa sodissa. Mummo nuorena vaimona ensimmäisten lastensa kanssa kaksi evakkoreissua tehnehneenä. Kotipaikkansa Karjalassa joutuivat molemmat jättämään ja aloittamaan uudelleen kaiken alusta sotien jälkeen uudessa kotipaikassa. Tuolta ajoista aina siihen kun Lempi-mummo siirtyi ajasta ikuisuuteen muutama vuosi sitten, on todella muutosta tapahtunut ihan valtavasti! Tuollaisten ajattelu vain lisää kunnioitustani ja kiitollisuuttani vanhoja ihmisiä kohtaan. Ja jos he ovat selvinneet niistä omalla kohdallaan, niin kyllä sitä meidänkin täyttyy jonkinmoisia vastaiskuja kestää. Joskus vain pääsee unohtumaan ne elämän oikeat asiat. Sitä tulee jurmutettua jostain ihan turhasta tai loppujen lopuksi mitättömistä jutuista.

On todella antoisaa keskustella vanhojen ja paljon elämää nähneiden ihmisten kanssa. Kun on tarpeeksi elettyä elämää takana, niin tarinaa jos jonkinlaista on takuulla kerrottavaksi jokaisella meistä, jos vain on joku, joka haluaa kuunnella. Kokeilkaapa joskus, jos tulee tilaisuus jutustella oikeasti vanhan ihmisen kanssa :) Totuus on tarua ihmeelisempää ja se tosiaankin pitää paikkansa! Se mitä tapahtuu elämässä, on ihan toista, kun mitä luemme kirjoista ;D

 Usein sitä käy omassakin mielessä, että eihän tämä voi olla tottakaan, kun jotain arkisia kommelluksia sattuu... Ja niitähän sattuu, meillä ainakin. Menipä nostalgisissa tunnelmissa tämä postaus, mutta jätänpä tän näin. Tarkoitus oli kertoilla meidän omista männä päivien jutuista, mutta karkasi jopo käsistä...=D Toisaalta, onpa vaihtelua tämäkin.

 Matkuksen ostoksia.Kuusiaitaa lyhentämässä. Tuo meidän kuusiaita tosiaan on ihan reilun korkuinen, että ei enää maasta käsin sitä lyhennetä :)




Sen verran kerron nopeasti, että retkeiltiin takapihalla makkaranpaiston merkeissä. Käytiin Kuopiossa Matkuksen ostoskeskuksessa, leikattiin, tai Jarmo leikkas kuusiaitaa lyhyemmäksi, oli Sannilla ja Lempi-hepalla estevalmennus, ja kaikenlaista touhua. Niistä nakkelin kuvia tännekin, kun ihan nopeasti ei Mummon ja Papan kuvia ole laittaa :)

Haamuratsastaja ;)                                                        



                   -Titta- 

                                                                                                                       Pikkuratsastajat :D