Ekat savut kesän jälkeen!

Ei asiaa tupakoinnista, vaan tuvan lämmityksestä tulisijan voimalla...

Kuten varmaan kaikki joilla on käytössään jonkinlaisia tulisijoja kotonaan tietää, että nehän eivät aina vedä ihan moiteettomasti. Eivätkä todellakaan pitkän lämpöisen kesän jäljiltä.... Eivätkä painavina sateisina päivinä, silloin kun pitäisi tai muuten vaan matalapaineen aikaan :)

Alku näytti vaarallisen hyvältä...

Tänäänhän sitä sitten piti kokeilla tuuriaan, että miten käy tänä syksynä. No, huonostihan siinä kävi :/
Puoli päivää meni mokomassa puuhellan ensi lämmityksessä sitten kevään.


Onneksi sentään hoksasin aloittaa puuhellalla enkä suoraan leivinuunilla. Tyhmänä valitsin kuitenkin synkän, sateisen ja erittäin pilvisen päivän. Se ei todellakaan ollut fiksuin idea, mutta myöhäistä se nyt on enää todeta. Olisi kyllä kaukaa viisasta katsoa keliäkin. Kuitenkin pitää olla luukut levällään ulos asti savun takia, ni eihän sillä ole mitään tekemistä lämmittämisen kanssa!


Kyllä sitä sitten tulikin savua, tuprua tuvan täydeltä!! Yhdessä kohtaa kun ovet ja ikkunat olivat selällään olin ihan varma, että ohikulkijat näkivät tulevan enemmän savua niistä kuin piipusta. Sen verta sakeasti sitä työnsi. Silmätkin jo alkoivat kirvelemään ja ajattelin, jotta taidanpa luovuttaa... Mutta eei, kun kerran rupesin, niin tehdään loppuun asti vaan. Samoilla savuilla nyt samantien!

Lapsille vähän lämpösempää ylle(tehokkaasta tuuletuksesta johtuen kämppä alkoi kummasti viilenemään) ja eikun tuhkapesät puhtaiksi! Tuokin homma olisi ollut syytä hoitaa jo keväällä kun lämmitys uuneilla oli lopetettu. Meillä vaan kun tuppaa toiset hommat lipsahtamaan sillein viimeseen asti. Ja tämä on just yksi niistä! Olin vielä jotenkin tyhmänä kuvitellut Isännän hoitaneen tuon homman, kun siihen on meillä sellainen konekkin: tuhkaimuri. ;D Jostain syystä tämä konehomma ei ollut saanut Isäntääkään innostumaan. Toinen juttu olikin minikaivuri, joka oli vuokralla joku viikko sitten. Voi että, kyllä voi olla miesten mieleinen kapistus!! Ehkä verrattavissa meikäläisen innostukseen jos pääsee kirpparille yksinään, ilman kiirettä ;)

Nyt osaan siis myös itse käyttää tuhkaimuria. Vaikka alkuun kirosin sen alimpaan, mutta kun olin pariin otteeseen tyhjentänyt sen, sotkenut tuhkaa ympäriinsä. Opin kuin opinkin imuroimaan oikealla tavalla. Kaiken mahdollisen sählättyäni  totesin, että masiina olikin ihan kelpo peli :)

Ajatushan oli, että tämän jälkeen se varmaan hella vetää että kohina käy! Ei se nyt ihan niin kuitenkaan mennyt, mutta kun piippu sai aikansa lämmitellä, ni aukesihan se sitten!
Voi sitä riemua kun savua alkoi tulla piipustakin ja saatiin laitella ovia ja ikkunoita pienemmälleen. Salla jo jossain välissä kyseli miksi meillä on ovi auki ja täällä haisee.
No, miksiköhän: Äiti lämmittää! =D






Tälläkään kertaa ei apulaisista ollut pulaa. Tuhkien tyhjennyksen ajaksi tosin pienin apuri piti köyttää syöttötuoliin tukevasti napostelemaan kuivia muroja! Olipahan sotkuinen homma. Mun tuhkien tyhjennys enempi kun Venlan murojen syönti. Leivinuunin tuhkaluukku oli nimittäin ihan tupaten täynnä! Ja menihän siinä opetellessa itselläänkin vähän...

Pienin apulainen ehtii avustamaan useammassakin kohtaa sillä aikaa kun äiti painiskelee yhden asian kanssa! Kuva oikealla ehkä kuvaa hyvin sitä vauhtia jolla vallan mainiosti ehtii paikasta toiseen. Äitiä nopeammin. Vai ääntä nopeammin? :) Siltä se äidistä toisinaan enempi tuntuu ;D



Se ois ny sit hella kunnossa! Kyllä kelepaa lämmitellä! Toivotaan, että tuo auttoi leivinuuniakin. Kokeillaan sitäkin joku päivä. Nyt ei oikein jaksa innostua... :D -Titta-

Huomatkaa alakuvassa, kun hella jo vetää, miten luukku ei ole enää yhtä kirkas kun eka kuvassa tuolla ylhäällä. Silloin kun hetken jo kuvittelin, että tämähän menee hienosti ;D