3. Veera sisustaa

Tässä tulee nyt tällainen pikapostaus kahvikupillisen aikana :) Meillä aina välillä iskee hirmuinen askartelu into, etenkin 4v. Veeralle. Sitten kun kerran Perfect Home tuotteiden pakkauksista tuli sopivan innoittavaa matskua, ja siitähän se idea sitten lähti...

Veera työn touhussa. Sisustamassa Bräzeille.

Styroksipalat olivat pikku leikkelyn jälkeen passelit Brazeille ja Barbeille nojatuoleiksi. No, sittenhän niihin piti keksiä jotain väriä. Siinä nopeasti mietin, että millä ne olisi kiva ja helppo 4 vuotiaan koristella. Lopputulos, oli, että pari sivua tapettien mallikirjasta, sakset, liimaa ja yksi innokas askartelija. Näistä tarpeista niitä alkoi syntymään, hienoja Bräzin nojatuoleja. Veera siinä tehdessään innokkaasti ilmoitti, että: "Mä sisustan Bräzeille!" Tuli nojatuolit, raheja ja televisio! Päivällä valmistui osa. Illalla Jarmo oli pienempien tyttöjen kanssa kotona kun minä olin käyttämässä Sannia ja meidän Lempi-heppaa estevalmennuksessa ja tällävälin oli sarja tullut valmiiksi täydentyen televisiolla ja pöydällä. Nuket istuivat hienosti katsomassa telkkaria ja tyytyväinen sisustusarkkitehti-huonekaluvalmistaja nukkui sohvassa. Jarmo sanoi, että odotti saavansa esitellä meille teokset, mutta luova työ oli uuvuttanut taiteilijan ennen aikojaan.

Valmiit sisustukset. Tuossa kohtaa kyllä ratkesi nauru, kun Sanni kuvasi ja Veera nakkasi "korvat" nukelle:D

Jos iskee lapsiin askarteluinto, niin minunkin on myönettävä, että hillitön luomisvimma valtaa minuakin aika ajoin. Nytkin on tarpeita varattu tyttöjen huoneen lattiatyynyihin/rahiin ja olisi jos mitä ihania rimpsuja ja pitsejä, mitä voisi käyttää vaikka mihin, mutta, iso mutta...En saa oikein mitään edes aloitettua, kun ei vaan kertakaikkiaan tämän porukan kanssa juuri nyt pääse ompelussa sen pidemmälle, kun kankaat esiin ja ompelukone pöydälle, sitten onkin jo jotain muuta tehtävää. Minä en ole niitä ihmisiä jotka yö aikaan tekisi, eei, mun on nukuttava, minkä vauvan syömisiltä ja muiden yöheräämisiltä saan nukuttua. Välillä enemmän välillä vähemmän.

Vähän hiplailin noita tarpeita ja napsin jotain katsottavaa tännekin. haaveilen, että pääsen huristelemaan ompelukoneella ja valmiit työt olisi ihania. Ihan aina ei nimittäin valmis työ ollutkaan ihan sitä mitä olin aluksi kuvitellut. Minulla kun on paha tapa tehdä kaikki käsityöni suoraan päästä ilman mitään ohjeita...Se ei aina ole ihan paras tapa, voin syvällä kokemuksen rintaäänellä todeta :)

 

Aika herkullisia, eikö? =) 

 

En saanut taaskaan loppuja kuvia suurennettua, mutta koittakaa kestää...En tiedä onko vika minussa, koneessa vai meidän katkeilevassa nettiyhteydessä? Tosi rasittavaa kun netti pätkii vähän päästä, arrghh ja murr ;)

 

-Titta-