My Day

Tämmönen tramppa tänään...

Tyttäreni on seuraillut kaikenlaisia blogeja ja vlogeja ja mitälie, mutta kuitenkin, niissä on silloin tällöin My Day(minun päiväni) postauksia. Joissa bloggari kertoo yhden päivänsä kulusta.

Päätin tehdä oman My Day postaukseni. Katsotaan mitä sain kasaan. Kuvia en juurikaan tullut ottaneeksi. Ei tullut ensimmäisenä se kamera mieleen, kun oli "tilanne päällä", ja niitä tilanteitahan riitti. Vaikka ihan normi päivä tämä perjantai on ollutkin.

Perjantai 2.10.2015

Herään aamulla kutakuinkin 10 yli 7 aikoihin, kun vanhin tytär tulee olohuoneeseen. Todellakin, herään olohuoneen lattialta, jonne olen johonkin aikaan yöllä siirtynyt nuorimmaisen kanssa. Pienin näki jotain unia ja piti sen verran kovaa meteliä, että päätin siirtyä alas olkkariin loppu yöksi, jotta loppu porukka saisi nukkua rauhassa. Lapsi nukkuu lattialla häkkisängyn entisellä patjalla tyytyväisenä ja minä olen nukkunut siinä puoliksi, ennimmäkseen lattialla/matolla vieressä. Raato kankeana könyän ylös ja lähden herättämään ekaluokkalaista kouluun lähtöä varten. Jakelen aamupalaa ja käyn jossain välissä laittamassa pyykkikoneen pyörimään.

Ekaluokkalainen saadaan taksille 20 yli 8:n. Otan samalla koirat ja kipitän niiden kanssa pikaisesti pellonreunan kautta tarhaan ne. Käyn ilmoittamassa kahdelle pienimmälle sisälle, että nakkaan nopeasti hepat ulos. Kehoitan heitä katsomaan lastenohjelmia sen aikaa. Talli on pihassamme ja talon ja tallin välimatka on noin kasikymmentä metriä. Etten kovin kaukana sentään ole.

Maidot olivat kaatuneet patjalle, jolla pienin pötkötteli.
loput murot siellä täällä levällään.

 

Palaan sisälle ja huomaan olkkarissa murokipon matolla nurin. Sitten otan puhelimeni lattialta(jonka olin jättänyt työpöydälle laturiin). Siihen on tullut viesti: "Soitit?" Vanhin tytär kysyy siis koulusta onko minulla ollut jotain asiaa? No ei, pienimmät näköjään soitelleet. Tällä kertaa onneksi vain isosiskolle ja Isännälle. Laitan isännällekin viestin, jotta ei ollut oikeaa asiaa, vaikka olenkin soitellut.

Kahvia tippumaan ja samalla astianpesukoneen täyttöä. Isäntä soittaa ja sanoo, että pitää ottaa kuvia auton vaurioista vakuutusyhtiölle. Isäntä oli mukana pienessä ketjukolarissa männä viikolla. Ottaisinko kuvat mielellään ennen kun alkaa sataa. Okei, otan jossain vaiheessa.

Tästä eteenpäin ei ole tarkkaa havaintoa kellosta ennen yhtä, joten listaan vain tapahtumista pääkohdat tähän.

Olen päättänyt tehdä ruuaksi karjalanpaistia ja se olisi laitettava kiireesti alulle, jotta ehtii tänään ihmisten aikaan syötäväksi. Haluaisin sen paistumaanleivinuuniin, mutta unohdin laittaa leivinuunin tulille jo heti aikaisin aamusta.
Käyn silti puuliiterissä halkaisemassa muutaman koivukalikan ja pistän leivinuunin tulille. Saanhan karjalanpaistin sinne edes vähäksi aikaa. Joka tapauksessa keskikerroksen lämmitys tapahtuu pelkällä leivinuunilla, joten olisi se tänään kuitenkin lämmitettävä.

Muistan, että mulla oli se pyykkikonekin varmaan jo lopettanut. Menen "kellariin"(meillä on vanha rintamamiestalo kolmessa kerroksessa) kodinhoitohuoneeseen laittaakseni pyykit koneesta kuivausrumpuun. Taittelen nopeasti kuivurista edellisen päivän satsin pois. Lataan kuivurin, laitan päälle, mutta se ilmoittaa, että suodatin on täyttynyt pölystä ja pitää pestä. No, ei auta, teen sen. Saan kuivurin pyörimään ja palaan keittiöön. Nuorin on kaatanut kannullisen mehua pöydälle ja lattialle. Kannu oli kyllä jääkaapissa, mutta keskimmäinen on ottanut mehun jääkaapista pöydälle janon yllättäessä, ja arvatenkin se siihen myös on jäänyt. Tottahan se sitten pienin on halunnut myös mehua ottaa. Omatoimisena tyttönä on kaatanutkin sen ihan itse. Harmi vaan, kun koko kannullinen ei ole mitenkään mahtunut lasiin.

Saan mehut siivottua. Ryhdyn laittamaan karjalanpaistia alulle. Lihoja paistaessani kuulen yläkerrasta tyttöjen kiljuntaa. En edes halua ajatella mitä siellä touhutaan... Kivaa kuuluu olevan.
Karjalanpaisti uuniin(tässä kohtaa se meni vielä sähköuuniin, koska leivinuunissa on vielä hiillos)

Lähden yläkertaan katsomaan mitä siellä touhutaan. Isompi tytär 5vee töminästä päätellen pakenee paikalta, kun kuulee minun nousevan rappusia ylös. Ei hyvä merkki...
Pienin tulee käsiojossa ilman housuja vastaan ja sanoo minulle tomerasti, etten saa koskea mihinkään. Kertoo heillä olevan tramppa(trampoliini). Hyppää samantien antamaan minulle näytteen miten se toimii (eka kuva). Totta tosiaan. Huokaisen, syvään... Meidän vanhempien sängystä on peitot, tyynyt, lakana ja petari tempaistu sivuun ja Isännän yöpöytä on siirretty sängyn viereen. Siitä on kätevä hypätä sängylle. Yöpöydän vieressä on pissa läntti. Nuorin on opetellut potalle, mutta vahinkoja sattuu vielä. Housuthan ovat tällä kertaa kuivat. Eli ei hullummin. Ryhdyn siivoamaan pisut lattialta ja kasaamaan sängyn takaisin nukkumakuntoon. Jos hyvä tuuri käy, voin ehkä ensi yön nukkua siinä itsekin. Ja aamuun asti. Voihan sitä ainakin toivoa, jos ei muuta ;)

Tuon hässäkän jälkeen laskeutuessani takaisin alas(keskikerrokseen), istuu peinin keittiönpöydällä kourassaan spagettia ja dippaa niitä maitomukissa... Jaahas, 5 vee on näköjään ottanut heille ihan itse keittiön kaapista vähän naposteltavaa ja maitoa jääkaapista pahimpaan janoon. Tässäkin kohtaa pienin on spagetit kourassa ja isompaa ei näy mailla halmeilla.

Ulko-ovi käy ja ekaluokkalainen on tullut koulusta kotiin. Se tarkoittaa sitä, että kello on jotain yli yhden. Siispä se olisi hevosten ekojen päiväheinien aika ja minun päiväkahvi aikani. Ja arvatkaa vaan! Tänäänkään ei ole päiväkahville mitään nöttöä! :/

Ollaan päästy vasta aamupäivään ja musta tuntuu, että tää mun My Day postaus on nyt tältä päivältä tässä :)
Paljon ehtii tapahtua ennen kuin on iltaan eletty, mutta kyllä tässä nyt oli jo yllin kyllin "Mai Deitä" yhteen postaukseen.

-Titta-